Ajatuspaloja

Feikattu wannabee-bloggaajan bloginkirjoituskuva. Kuulas lauantaiaamu valkenee Turussa. Tuomiokirkko seisoo silmieni edessä yhtä mahtipontisena kuin aina ennenkin. Aurinko alkaa värjätä horisonttia yhä vaaleanpunaisemmaksi. Sieltä se syntyy. Päivänvalo. Avopuoliso lähti pelaamaan salibandya. Kahvi on lämmintä mukissa. Mamman kutomat superkauniit villasukat on vedetty jalkaan. Kotona vallitsee seesteinen hiljaisuus. Joko tämä nyt olisi potentiaalinen hetki kirjoittamiselle? Olen matkustaja. Olen kirjoittaja. Olen ennen kaikkea matkahaaveilija. Eilen selasin Mondoa ja keksin taas uusia kohteita, joihin on pakko päästä käymään. Näiden faktojen perusteella haaveilin joskus siitä, että kirjoittaisin kiinnostavia matkablogipäivityksiä. Se ei vaan koskaan tapahtunut. Kirjoitukseni eivät ole edes niin kiinnostavia, että saisin ne aikaan. Lissabonissa kävin aika monta vuotta sitten, ja vieläkin kuvat ja tekstit odottavat julkaisemistaan. Myös tämän blogin päivittäminen on viime...

Viime viikolla töissä minulta tultiin kysymään vinkkejä kiinnostavista blogeista, koska olen aktiivinen blogien lukija ja kirjoittaja. En kyllä määrittelisi itseäni mitenkään kauhean aktiiviseksi blogien lukijaksi, mutta kirjoittamisen suhteen olen kyllä viime aikoina ollut varsin aktiivinen. Aloitin oman blogin kirjoittamisen helmikuussa 2011 hetken mielijohteesta. Lily lähetti sähköpostiini mainoksen uudesta blogisivustota, ja päätin samalla hetkellä perustaa sinne blogini. Silloin ajattelin, että en missään tapauksessa laita blogiini koskaan mitään kuvia. Halusin luottaa mielenkiintoisen tekstin voimaan. Halusin myös olla anonyymi, enkä kirjoittanut omalla nimelläni. No, huomasin nopeasti, että kyllä kuvat ovat tärkeä osa blogipäivityksiä. Kuvattomat tekstit eivät vain houkuttele ketään. Sillä sitten ei periaatteessa kyllä ole merkitystä, liittyvätkö ne kuvat varsinaisesti tekstiin vai ei. Yhteensopivuus on vain bonusta. Tärkeintä on se, että blogipäivitystä on kau...