Ajatuspaloja

Pääsiäisenä satuin selailemaan sisustuslehtiä. Niissä puhuttiin parvekkeista. Ymmärsin, että minulla sattuu olemaan parveke, jota en viime kesänä juurikaan käyttänyt. Tänä kesänä parveke pitäisi ottaa hyötykäyttöön. Aloin heti selaila kännykällä Huuto.nettiä ja etsiä sopivaa parvekesisustusta. Halusin parvekkeelle pirteitä hippivärejä. Parvekkeella viihtymiseen vaikuttaa suuresti se, että siellä on mukavat tuolit. Tyynyttömät puutuolit eivät houkuttaneet, joten pehmeyttä täytyi lisätä. Vihreän peiton ja tyynyt löysin tarpeettomina lapsuudenkodistani. Pöytäliinan ja toisen peiton löysin sieltä Huuto.netistä. Peittojen alle selkänojiin laitoin myös tyynyt, jotta nojaaminenkin olisi miellyttävää. Menin jopa niin pitkälle, että ostin parvekkeelle kukan. Sävyihin sopiva sekin! Se löytyi ihan K-citymarketin valikoimista ollessani ruokaostoksilla. Se on elänyt ja kukoistanut jo monta viikkoa. Kerrankin saan jonkun kasvin pysymään hengissä. Nyt minä todellakin käy...

Minulla olisi monta asiaa, joista voisin kirjoittaa. Kirjoitan siis siitä, jota vähiten odotetaan: sisustamisesta. Olin penkomassa isän luona vanhoja tavaroitani ja löysin päiväpeiton. Päiväpeitto on ollut jo mammallani (eli isoäidilläni!) lapsuudenkodissaan. Halusin ehdottomasti ottaa päiväpeiton käyttööni. Peitto on hivenen liian pieni sänkyyni. Minulla on siis menneisyyden mittakaavassa jättiläisen sänky. Hahaha. Onneksi aiempi päiväpeittoni oli valkoinen. Koska makuuhuoneeni on myös elokuvanurkkaukseni, olen keksinyt laittaa sängyn viereen vieraspatjan selkänojaksi. Patjalla oli musta-valkoinen pussilakana, mutta kaksi erilaista kuosia alkoi ottaa silmiini. Halusin ostaa patjalle punaisen pussilakanan. Lähimmän K-Citymarketini valikoimassa ei kuitenkaan ollut punaista pussilakanaa. Löysin ainoastaan valkoisen muotoon ommellun lakanan. Päätin kokeilla sitä, koska enhän minä nyt jaksaisi yhden lakanan takia jonnekin Ikeaan (tai mihinkään muuhunkaan kauppaan) lähteä...