Ajatuspaloja

Puolet esityksistä on jo ohi. Ihan hullua! Yleisön suusta: "Tämä sai ajattelemaan!" "Tosi hyvä, ettei asiaa käsitelty itsestäänselvillä aiheilla." "Ihanan inhimillinen!" "Mä luulin sua koiraksi!" "Todella monella tavalla koskettava esitys" "Aivan upea!" "Se oli hyvä ja säkin olit hyvä" "Ai, oliko siinä näytelmässä joku oikeasti sokea?" "Mitä, eikö se ollutkaan oikeasti sokea?" "Koira varasti koko show:n!" Haluatko missata tämän esityksen? No et halua! Vielä on kolme mahdollisuutta jäljellä.

  Minulle kävi tammikuun lopussa todella hassu juttu. Olin ollut lauantai-iltana jossain juhlimassa, ja makasin sunnuntaipäivänä koko päivän sängyssä tai sohvalla. Ihan niin kuin suomalaiseen kulttuuriin kuuluu. Näyttelijä-itsetuntoni oli kokenut kolahdiksia ja olin pohtinut, onko minusta mihinkään. Puhelin soi. Minulta kysyttiin, haluanko lähteä mukaan Valoja ja varjoja -nimiseen näytelmään. Totesin välittömästi, että tottakai kiinnostaa, jos vain aikataulu on sopiva. Ei sitä joka tyttöä krapulasohvalta näytelmäproggikseen pyydetä! Kiitos Neiti K:lle suosituksista ja luottamisesta kykyihini. Hän totesi heti: "Tämä on sulle nyt sitten näytön paikka!" Just näin. Ei paineita siis. Löysin itseni työryhmästä, jossa on ohjaaja, viisi näyttelijää sekä ääni- ja valomies. Kaikki ovat todella mukavia, motivoituneita, rohkeita ja lahjakkaita ihmisiä. Muutaman viikon treeniputki on mennyt todella nopeasti. Perjantain treeneissä tajusin, että ensi-iltaan on enää yksi vi...