Ajatuspaloja

  Olen ollut hämmentynyt siitä, miten paljon negatiivista suhtautumista dieettini saa aikaan. Välillä tuntuu kuin olisin paha ihminen sen takia, että haluan muokata kroppaani. Tästä syystä päätin ihan kirjoittaa ylös syitä, miksi olen dieetillä. Ensinnäkin minulle annettiin näyttelijänä tehtävä näyttää treenatulta ja hyväkuntoiselta. Näyttelijän elämään kuuluu se, että pystyy sopeutumaan ja muokkaamaan itseään monella eri tasolla. Ajattelen dieetin ja kuntoilun olevan yhtä lailla osa rooliryötä kuin esimerkiksi repliikkien ja laulamisen opettelun. Ja vaikka minun roolihahmoni ei tarvitsisikaan olla treenatun näköinen, on näyttelijällä hyvä olla peruskunto kohdallaan. Toiseksi vaikka en näytä enkä koe näyttäväni lihavalta, on minulla sellainen vartalonmalli, joka kerää kaiken ylimääräisen rasvan mahaan. Se ei ehkä näy ulkopuolisille, koska pidän aina mahani edessä käsiä tai laukkua. Olen tehnyt niin niin kauan kuin muistan. Haluaisin jonain päivänä antaa mahani vain olla j

Olen onnellinen. Minulla on Vappu-loma. Loman alku menee valmistellessa Vappua ja loman loppu menee Vapusta selvitessä - no ei nyt ehkä sentään. Satunnaisia ajatuksia. Eilen oli vaikea päivä. Kiukutti. Tuntui, että teatteri vie kaiken ajan, eikä pääse koskaan mihinkään, eikä näe ystäviä koskaan, eikä jaksa enää juhliakaan, eikä saa syödä mitään, kun on joku typerä dieettikin päällä. Kiukutti mennä nukkumaan ennen puoltayötä ja laittaa herätys sunnuntaiaamuna klo 9. Missä muka on se elämä, jossa todellakin lähdin loman kunniaksi bilettämään, vaikka aamuherätys olikin sinä aamuna ollut 5.25? Ongelma on siinä, että tunnen liikaa huonoa omaatuntoa siitä, etten ehdi tehdä kaikkea. En vain yksinkertaisesti voi olla kolmessa paikassa yhtäaikaa, enkä voi jaksaa neljää eri aktiviteettia saman päivän aikana. Mutta, kun minä haluaisin olla ja jaksaa. En haluaisi jättää mitään väliin tai tehdä mitään puolella teholla. Haluaisin pystyä kaikkeen ja koko ajan. Ei se edes ole t

Olen aina välillä miettinyt, että pitäisikö kirjoittaa perinteinen "päiväni kuvina" -blogipostaus. Yleensä olen ajatellut, etten muista kuvata päivääni - ja ketä edes kiinnostaa. No aika monia näyttää Facebookissa kiinnostavan arkikuvat. Kirjoitanpa siis päiväni kulun. Herään 1,5 tuntia ennen kuin minun pitää lähteä töihin. Kirjoitan ensimmäiseksi kolme sivua tekstiä kirjaani. Tajunnunvirtaaa, muistoja unista, mitä nyt ensimmäisenä aamulla onkin mielessä. Aamiaiseni on tämän hetkisellä ruokavaliollani joka aamu tasan tuollainen. Joka aamu juon aamukahvini muumimukista ja aamuveteni oranssista lasista. Aamiaisella minulle pitää seuraa Facebook. Yritän lähteä töihin pyöräilemään 30 minuuttia ennen työajan alkamista. Olen iloinen, jos onnistun lähtemään 20 minuuttia ennen. Töissä syön aina suunnilleen tuon näköistä ruokaa. Tämä kuva ei tosin ole töistä. Siellä en lue lounaani kanssa lehteä. Luen Facebookia. Välipalani. Nam, nam. Kaksi välipa

  Kävi sillä tavalla hassusti, että ilmoittauduin Turun yliopiston pohjalaisen osakunnan vuosijuhliin, pyysin avecin ja töistä vapaata. Vasta sen jälkeen kokeilin iltapukujani. Toinen oli rikki ja toinen liian iso. Onneksi ASOSin nettikauppa pelasti. Löysin mekon todellakin kohtuuhint...naurettavan halvalla ja sain sen nopeasti kuriirikuljetuksena työpaikalleni. Suosittelen, eikä ole edes maksettu mainos. Nyyh. Jos etiketin mukaan pitää pukeutua iltapukuun, pitää hiukset myös olla kiinni. Silloin, kun satun Linnanjuhlia katsomaan, niin kauhistun ihmisten hapsottavista hiuksista. Mikä siinä on, että pukuun voi kyllä panostaa, mutta hiukset saattavat sojottaa miten sattuu? Hiukset kiinni ihmiset! Laitoin itse hiukseni Glitterin tuotteiden avustuksella. Se oli varsin näppärää. Tämäkään ei ole maksettu mainos. Nyyh.

Antti Tuisku - tuo suurin syy lähteä Itämerelle. Se herra meinaan vetää parhaat bileet sielläkin. Kymmeneen vuoteen mahtuu aika monta Antti Tuisku -risteilyä. Monessa seurassa on oltu, ja joskus jopa huijattu joku matkustaja mukaan hänen tietämättä, mihin on oikeastaan menossa. Yleensä aina paikalla on kuitenkin ollut neiti R. Hän totesi hyttiin päästyämme, että viime näkemästä on 1,5 vuotta. En ollut uskoa korviani! 1,5 vuotta! Mihin tämä aika oikein menee? Onneksi oli 23 tuntia aikaa vaihtaa kuulumisia. Koska roolihahmoni Auroran punaista huulipunaa kehuttiin paljon, päätin jälleen kerran alkaa käyttää huulipunaa ihan Terhinäkin. Sain heti karaoke-baarissa kommenttia siitä, että huuleni ovat liian punaiset. Ihan pieni vinkki miehille, että naista ei kannata yrittää iskeä vittuilemalla. Ei se toimi. Onneksi punainen huulipunani sointui sentään Hugo Bossiin, jonka mainoksessa poseeraa elämäni mies. Neiti R:n mielestä minun ja J