Muutama ajatus ystävyydestä

 

Olen tutustunut vuosien varrella moniin erilaisiin ihmisiin. Olen kerännyt ympärilleni ymmärrystä, ajatuksia sekä paljon viisautta ja naurua.

Eräs fiksuimmista tuntemistani ihmisistä sanoi minulle tänään: "Terhi, emme me todellakaan tuomitse sinua. Me vain olemme kiinnostuneita kuulumisistasi ja olemme onnellisia kanssasi." Siinä on mielestäni ystävyyden tärkein ydin. Kuuntelussa ja aidossa onnellisuudessa toisen puolesta.

Ystävä kuuntelee, vaikka omat yöunet jäisivät vähiin. Ystävä halaa silloin, kun halausta eniten kaipaa. Ystävä kannustaa, kun on jo itse valmis luovuttamaan. Ystävä osaa antaa tilaa ja jättää rauhaan tarpeen vaatiessa. Ystävä ymmärtää, koska toiselle täytyy tuoda ruokaa tai gintonic. Ystävä jakaa sänkynsä ja jääkaappinsa sisällön. Ystävä ei vaadi mitään. Ystävä on vierellä halun eikä velvollisuuden vuoksi.

Joitain ystäviäni näen usein, joitain harvoin - joitain en välttämättä edes kerran vuodessa. Siitä huolimatta tiedän, että voimme jatkaa keskustelua siitä samasta pisteestä, johon se viime kerralla jäi.

Ajattelen joitain ystäviäni huomattavasti useammin kuin näen heitä. Heillä on omat kiireensä ja minulla on omani. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettemme olisi enää ystäviä. Ystävyyteen kuuluu ymmärrys siitä, että aina ei ehdi nähdä. Ei, vaikka haluaisi - ja se on ihan ok.

Vaikka en aina ole mallikelpoinen ihminen tai ystävä, kannan montaa ihmistä sydämessäni. Vaalin siellä yhteisiä muistojamme ja odotan, että tiemme jälleen kohtaavat.