Ruisrock 2015
Ruisrockiin valmistautuminen alkoi perinteisesti jo perjantaina. Ahtauduimme neljän ihmisen ja yhden koiran kanssa parvekkeelle nauttimaan uusia perunoita, makkaroita, nakkeja ja halloum-juustoa. Olin ostanut tilanteeseen sopivat servetit.
Pöydän alta kurkkii koira-kerjääjä, eli Pinky-pötkylä.
Turistit piti viedä jokilaivoille. Jotenkin sekin kuuluu asiaan ennen Ruisrockia.
Viereisessä pöydässä istunut seurue halusi, että otan selfien heidän kanssaan. Kas tässä, mä laito teidät nettiin!
Siskojen mätsäävät kledjut. Hauskaa oli!
Miehen tärkeä työ on avata samppanjapullo. Osaan minä itsekin, mutta joskus saatan samalla antaa itselleni samppanjasuihkun.
Ruisrock-aamun perinteinen samppanja-aamiainen, jota oli nauttimassa pari yllätysvierastakin.
Ehdimme kaikkien yllätykseksi katsomaan Anssi Kelaa. Siihen auttoi varmasti se, että valitsimme bussin sijasta taksin. Oli muuten kätevää.
Festaripariskunnan festariposeeraus.
Festarisiskojen festariposeeraus.
Mun bejbet. <3
Varpaan kynnetkin olin lakannut festareiden kunniaksi pinkiksi.
Vielä ei ole Veronan seinällä kirjoitusta, mutta Ruisrockin seinällä on!
Pus pus!
Kyllästyimme vessa- ja kaljajonoihin sen verran paljon, että lähdimme festarialueelta jo yhdeksän aikoihin. Pellolta löysimme kasari- ja ysäridiscon. Tunsimme olomme vain lievästi keski-ikäisiksi ja olimme onnellisia.
Vampyyri ateriallaan.
Kyllä me toinenkin päivä jaksetaan!
Iloinen seurueeni. <3
Aurinko paistoi ja fiilis oli hyvä sekä lämmin.
Puspus hattupää!
Antti Tuiskun keikka oli kevyesti paras. Lauloin, huusin, hypin, tanssin, liikutuin ja valuin hikeä. Kaikki vuodet olen Tuiskun uraa seurannut. Olen äärettömän onnellinen hänen puolestaan nyt, kun suuret festariyleisötkin ovat löytäneet hänet. Ja me keinutaan. Yhdessä. Aina ja kaikki.
Kommentit
Lähetä kommentti