Mikä minua motivoi?

Eräs Neiti T tuli eilen ovesta sisään ja aloitti kevyellä kysymyksellä: "Oletko sinut itsesi kanssa? Tiedätkö, mikä sua motivoi?" No tuota. Höpötin jotain työn mielekkyydestä, matkustamisesta ja vaihdoin puheenaihetta.

Aamulla selasin jälleen kerran Mondoa ja halusin matkustaa maailman joka kolkkaan. Mietin, että eihän se ole huono motivaation lähde, että haluaa matkustaa. Paikat maailmassa eivät lopu kesken, vaikka matkustaisin loppuelämäni, mutta pala kerrallaan voin käydä katsomassa, miltä muualla näyttää.

Minua motivoi se, että päädyn elämässäni yllättäviin tilanteisiin. Etukäteen en kuvitellut voivani maalata poskiani Saksan väreihin ja päätyä katsomaan jalkapalloa täpötäyteen halliin screeniltä. Niin on kuitenkin tapahtunut. Berliini yllättää aina: jopa minusta voi kuoriutua hetkellinen jalkapallofani.

Ystävät ja ystävien kanssa asioiden jakaminen motivoi minua. Teen asioita sitten itsekseni tai jonkun kanssa, haluan jakaa ne muillekin. Jakaminen tapahtuu toki myös itselle, kun muistot tallentuvat. Viime aikoina olen jakanut pääasiassa erinäisiä liiankin tarkkoja sairaskertomuksia, mutta se on ollut tärkeää. Se on motivoinut taistelemaan ja uskomaan siihen, että joskus on parempi päivä. 

Haaveiden toteuttaminen motivoi minua. Kuubassa ratsastin vesiputoukselle. Voiko olla juuri mitään kliseisempää ja fantastisempaa haavetta? Se oli ihanaa! Rakastan elämääni, kun se vie minut paikkoihin, joista olen voinut vain haaveilla, jos olen edes osannut niitä haaveiksi pukea.

Haaveet ja matkustaminen ovat minun motivaattoreitani elää arkea päivästä toiseen. Toki arki itsessään on motivoivaa myös. Pidän siitä, että arkipäivät kuluvat sen rutiinin mukaan, että ensin töitä ja sen jälkeen harrastuksia. Päivät voivat olla täynnä tohinaa. Viikonloppuna ehtii lepäämään.

Vapaus motivoi minua. Olen vapaa, ja minulla on koko elämä aikaa olla onnellinen.