Ajatuspaloja

Teki mieli kirjoittaa jotain. Päätin selata valokuvia huhtikuulta ja katsoa, mitä sitä on oikein tullut tehtyä. Yksi suuri hämmennyksen aihe oli se, että kaikki WhatsAppissa lähetetyt kuvat ovat kaikkialla kuvavirroissani. Kiitos niistä. Tarpeellisia kaikki. Pääsiäisenä oli illanistujaiset, joissa jaeltiin sähköshokkeja. Ihmisten raktiot sähköiskuihin olivat sen verran suuret, että kieltäydyin JYRKÄSTI osallistumatta peliin. En kai mä nyt hullu ole. Huhtikuussa työkaverit ja tavalliset (eheh) kaverit olivat ihan parhaita! Huhtikuussa alkoi paistaa aurinko ja päätin laittaa sen kunniaksi hameen päälleni. Päivänasu-poseeraus viehkeästi ja luonnollisesti Instagrammia varten. Luulen, että kukaan ei oikeasti enää ota päivänasu-kuvia. Kai se on ihan vanha juttu. Yksi huhtikuun työpäivistä oli Panimoravintola Koulussa. Oli aika hämmentävää tehdä töitä siellä, mutta kyllä sekin onnistui. Ehkä se kuitenkin toimii paremmin siihen, että istuu kesällä terassill...

Lehemä-patsaan kanssa on hauskaa, juu!

Otin jostain syystä Kuubaan matkalukemisekseni Jeffrey Eugenidesin The Virgin Suicides. Kuubaan se myös jäi. Se oli kirja, josta tiesin lukemisen jälkeen, että ei enää uudelleen, kiitos. Kirjan oli ilmeisesti tarkoitus olla mustaa huumoria. Mielestäni se oli mustaa tylsyyttä. Toisaalta musta tylsyys saattaa olla kuvatun lähiöelämän todellisuus. Tarina kertoo siitä, miten silmien edessä tehdään kuolemaa, mutta kukaan ei huomaa sitä ennen kuin on liian myöhäistä. Rakkauslaulut eivät pelasta, jos ne soitetaan liian myöhään. Ihailevat katseet eivät virkistä, jos sanoja ei koskaan lausuta. Kirjan henkilöhahmot ovat vastenmielisiä - sekä itseään murhaavat tytöt että itsemurhista kertovat pojat. Hahmot ovat itsekeskeisiä, tirkistelynhaluisia, shokeeraamishakuisia sekä huomiota kerjääviä mutta lopulta erittäin saamattomia. Tytöt eivät uskaltaneet lähteä ovesta ulos, eikä pojat uskaltaneet kulkea ovesta sisään. Itsemurhista vihjailtiin ensimmäisiltä sivuilta lähtien niin palj...

Huomasin, että olen varastoinut tänne blogiin otsikoita kirjoista, joita olen viime vuonna lukenut. Mahdanko muistaa vielä jotain heinäkuun matkalukemisestani? Ainakin sen muistan, että jätin kirjan Aviemoren majataloomme. Olisi hauskaa, jos sen sieltä joku suomalainen löytäisi. Tykkään Anna-Leena Härkösen kirjoista. Ne ovat synkkiä ja realistisia, mutta eivät kuitenkaan liian synkkiä. Musta huumori pelastaa, eikä elämä koskaan ole pelkkää harmaata. Ei kiitos kertoo pihtaamisesta: fyysisestä ja psyykkisestä. Molemmat osoitettiin yhtä pahoiksi asioiksi. Pihtaaminen tai pettäminen ei aina suinkaan tarkoita seksiä. Toimivassa suhteessa ei pihdata ajatuksia eikä seksiä. Tykkäsin siitä, että kirja oli kirjoitettu naisen näkökulmasta. Nainen haluaa seksiä, läheisyyttä ja ajatusten jakamista siinä missä mieskin. Nainen ei ole objekti, eikä mies ole subjekti. Kirjan käyttöliittymä (yök, inhoan, kun fyysisiä asioita kutsutaan käyttöliittymiksi!) oli mainio. Toivoisin, ett...

Tähän on tosiaankin tultu: ihan pitää haaste saada, että saa aikaiseksi kirjoittaa. Meri haastoi ja kysyi minulta kysymyksiä: 1. Mikä on koskettavin lukemasi kirja? Koskettavin. Hyvänen aika, onpa vaikea kysymys. Muistan kyllä, että joidenkin kirjojen takakannen suljettua lohduton itku jatkuu. Ensimmäisenä tulee mieleeni Puhdistus, mutta en ole varma, itkinkö kirjan lopussa kuitenkaan. Jostain syystä ei tule muita koskettavia kirjoja mieleen tällä hetkellä. 2. Jos saisit elää uudelleen yhden päivän elämästäsi, mikä päivä se olisi? Vaikea kysymys, koska pyrin aina nauttimaan jokaisesta hetkestä tapahtumahetkellä. Samoin olen sitä mieltä, että mitään ei saisi katua. Ei tekemisiä eikä tekemättömiä. 13-vuotiaana olin Backstreet Boyssin konsertissa ensimmäistä kertaa. Se aiheutti niin suurta teinihysteriaa, että se olisi hienoa kokea uudelleen! 3. Mikä on suosikki talviurheilulajisi? Lumilautailu. Valitettavasti lumilautailen todella harvoin! :( 4. Jos voisi...

Olen unohtanut, että luonnollisin tapani itseilmaisulle on kirjoittaminen. Olen ollut lukossa. Miten voi jäsentää mielessä olevia asioita paremmin kuin kirjoittamalla? Minä en mitenkään. Suorittamista, kiirettä, tietynlaista miellyttämisen halua ja päämäärättömyyttä. Kynttiläntuoksu ja hiljaisuus toivat hetkellisen rauhan mieleeni. Olen onnellinen, mutta pitääkö sitä onneakin tuntea aina niin täydellä teholla? Eikö voisi olla vain kotoisasti lämmin? Ilman stressiä siitä, miten huominen järjestyy? En osaa suunnitella tulevaa, mutta osaan silti stressata siitä. Siinä on ehkä ongelman ydin. Tolkutan kaikkialla ja kaiken aikaa eläväni hetkessä. Silti tunnen nauttivani työstäni erityisesti niinä päivinä, kun suunnittelen tulevaa tai kun minulla on visio tulevaisuudesta. Miksi en siis osaa suunnitella omaa tulevaisuuttani? Viime vuosina olen toki suunnitellut treenini. Viikkosuunnitelmat olivat valmiina. Nyt ei ole vielä treenejä, joten teen joka ainoasta työasiasta kalenterimerkinnän. Kohta...

Olen vältellyt tämän aiheen pariin palaamista. Epäonnistumisista ei ole kiva puhua. Sunnuntait ovat kuitenkin rehellisyyden ja ahdistuneisuuden aikaa. Lisätään tuskaa kaivamalla tämäkin haava auki. Tavoitteeni oli mahtua tavoitefarkkuihin ja hankkia napakoru, kun täytän 30. Sitä ei koskaan tapahtunut. Terveellisen elämän tielle tuli kesä, Ruisrock, matkat, stressi, kiire ja milloin mikäkin tekosyy tai ihan oikeakin syy. Ei terveellisen ruokavalion opettelu kuitenkaan turhaa ole ollut. Syön nykyään todella paljon terveellisemmin kuin koskaan aiemmin. Tiedän, mikä minulle sopii ja mikä ei. Vuosia ongelmanani olleet vatsavaivat ovat suurimmaksi osaksi historiaa. Syön enemmän marjoja ja vihanneksia kuin koskaan. Aloitan jokaisen arkiaamun smoothiella, jossa on mm. pinaattia, pellavansiemenrouhetta, marjoja, macaa ja raakakaakaota. Syön myös lounaaksi aina salaatin. Tämän ansiosta olen yleensä päivisin pirteä. Opin myös sen, että salitreenaaminen ei ole minulle oikea liikuntamu...