Uusi vuosi 2013


Olen vuorotyössä, joten olen yleensä töissä silloin, kun muilla on vapaata. Välillä joudun siis hieman soveltamaan, miten saan yhdistettyä työn ja juhlan. Uuden vuoden aattona työt loppuivat klo 18, ja seuraavana päivänä piti jälleen töihin klo 10.45. Siihen väliin mahtui kuitenkin kaikki tärkeimmät asiat. Kyse on tehokkaasta ajankäytöstä. 19.30 tapasin ystäväni neiti K:n Teatterisillalla ja n. klo 20.30 oli kuohuviinit kaadettu.


Opin vasta joitain vuosia sitten, että suomalaiset syövät uutena vuotena nakkeja ja perunasalaattia. Se ei ole koskaan kuulunut meidän perheen uuden vuoden perinteisiin. Tänä vuonna ateria koostui kylmistä prinssinakeista, perunasalaatista ja tsatsikista. Kaikki suoraan paketista lautaselle. Ainakin on helppo illallinen.


Ennustaminen ja korttipelit sen sijaan ovat kuuluneet uuden vuoden perinteisiin silloin, kun asuin vielä Pohjanmaan kodissani. Uusi vuosi oli rauhallista yhdessäoloa ja ilosten ennustusten ennustamista.


Minä en usko mihinkään yliluonnolliseen - en siis myöskään ennustuksiin. Kaikki yliluonnollinen kuitenkin kiehtoo minua ja on äärimmäisen mielenkiintoista. Korteista ennustaminen on siinä mielessä aika hyvä ennustustapa, että kortteja voi tulkita haluamallaan tavalla omaan elämään sopivasti. Se kai siitä tekeekin suosittua.

Minulle ennustettiin tulevan vuoden tärkeiksi hahmoiksi kahta vaaleaa miestä ja yhtä tummaa naista. Toinen miehistä on hyvä ja toinen paha. Minun pitää järjen avulla oppia tunnistamaan, kumpi on hyvä ja kumpi paha. Tumma nainen on hyvä ja hän liittyy vahvasti teatteriharrastukseeni. Teatteriharrastukseni ennustettiin olevan menestys. Lisäksi minulle ennustettiin varallisuutta, ellei joku mies tule tielleni. Mitä tästä sitten opin? Sen, että välttele miehiä ja keskity teatteriin! Hah!


Lähitulevaisuuteeni ennustettiin oikeamielistä ja välittävää vaaleaa naista, juhlintaa ja onnea. Olin jo päättänyt, että jään kotiin neiti K:n lähtiessä seuraavaan paikkaan. Ennustus kuitenkin ohjasi minut neiti H:n luokse! En ollut aiemmin edes käynyt neidin uudessa asunnossa, joten jo oli aikakin.


Valintani osoittautui mainioksi, sillä kerrankin olin seurassa, jolle riitti ilotulitusten ihaileminen ikkunasta. Kammoan humalaisia ihmisiä, jotka ampuvat ilotulitteita. Olen viettänyt ainakin kaksi vuodenvaihdetta itsekseni, kun muut ovat menneet ulos katselemaan ilotulitusta. Jaoimme toiveemme uutta vuotta koskien, kohotimme kuoharilaseja ja katselimme taivasta. 

Neiti H:n ja neiti M:n siirtyessä paikalliseen yökerhoon minä lähdin kävelemään kotiin. Vähän jännittää, kun odotukset tämän vuoden suhteen ovat niin korkealla...

Kommentit

  1. Kiva tietää, että jku muukin kammoksuu humalaisia ihmisiä rakettien kanssa :) Itse vietin juuri kolmannen uuden vuoden kotona kokkaillen, punkkua juoden ja leffoja katsellen oman kullan kainalossa. Mikäs sen parempaa ajanvietettä!

    VastaaPoista
  2. Joo, mun mielestä on ihan käsittämätöntä, miks ihmiset haluavat kiivetä jonnekin paikkaan, jossa humalaiset ampuvat ilotulitteita minne sattuu. Mulla ihan perus itsesuojeluvaisto sanoo, että ikkuna tai parveke on riittävä paikka katsella.

    Kuulostaa kivan rauhalliselta ja rennolta uudelta vuodelta. :) Mulla on aina kans ollut uudesta vuodesta sellainen fiilis, että sillon vois tehdä jotain rentoa ja rauhallista, eikä bilettää täysillä. Pari vuotta sitten olin Prahassa CouchSurfing Wintercampissa ja ne oli kyllä melkoiset bileet ne. Huh. :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolme päivää lomaan: Kuka minä olen?

Parasta Turussa, osa 1: Låna

Feta-pinaatti-lohi-kiusaus