Pääsiäismaisemia

Vapun jälkeen kroppani suorastaan kiljuu: "Luulitko tosiaan, että maailmasta loppuu ruoka, ellet syö sitä taukoamatta kahta päivää putkeen?" Tämä on siis juuri oikea hetki seesteisten luontokuvien katselulle. Rauhoita mieli. Rehoita keho.

Äiti ja hänen miehensä ovat ahkeria laavulla kävijöitä. Niinpä totesin, että minäkin haluan paistamaan makkaraa laavulle. Pääsiäisen säät suosivat ja makkarakin oli A-luokan makkaraa ostettuna kulkukauppiaalta. Todellakin: makkaran myyntiä kotiovella. Mahtavaa.

Ennen makkaran paistamista kävimme pienellä kävelyllä metsässä.

Metsistä tulee mieleen sekä lapsuus että partioretket.

Hyvät maisemat hippasille tai piilosille.

Purot ja metsälammet olivat aina suosikkejani. Menin usein lapsena retkelle jonkin vesistön ääreen. Missään muualla ei maistu eväsleivät niin hyviltä kuin metsässä puron ääressä.

Suksenjärvi - tuo lintubongareiden suosikkipaikka. Itselleni oli hivenen pettymys todeta, että järvi onkin oikesti suo. Lintujen bongaaminen olisi onnistunut hieman paremmin, jos olisi ollut kiikari.

Hassu koira meinasi valita väärän reitin lintutornista alas.

Ja vaikka metsässä tuoksuu hyvältä ja siellä on mukava käydä, niin uskalsin todeta seuraavana päivänä: "Mä haluaisin nähdä meren." Äidit ovat ilmeisesti sitä varten, että toteuttavat lapsensa kaikki toiveet, joten merta katsomaan minut vietiin.

Oli ihana auringonpaiste, ja meri oli ihmeellisen tyyni.

Seuraavalla kerralla pääsen kuulemma mukaan veneeseen ja nostamaan verkkoja. Ihanaa.

Luontopolun alussa oli tämmöinen kortti. Hieman ehkä jää epäselväksi, että mitä leijonia tässä kiitetään ja mistä?

 Äiti ja koira kalliolla.

Minä puussa. En ole koskaan uskaltanut kiivetä kovin korkealla puissa. Nössö mikä nössö.

Meri kimalsi ja mieli oli tyyni.