Tämäkin syksy on uuden alku



Reilu vuosi sitten päätin, että minä pystyn mihin tahansa. Ostin kitaran, menin musikaalitreeneihin, treenasin improvisaatioteatteria. Lopulta aloin myös ottaa laulutunteja. Vuoden ajan elämäni on ollut treeneistä toiseen juoksemista. Joka ilta olen ollut jossain.

Vajaat kaksi viikkoa sitten elämäni tahti muuttui. Viimeinenkin teatteriproggis loppui. Yhtäkkiä minulla oli älytön määrä vapaa-aikaa. Reagoin siihen sairastumalla flunssaan, tuntemalla oloni voimattomaksi, nukkumalla ja hillumalla bileissä.

Melkein kaksi viikkoa siihen tarvittiin, että alan olla vähitellen oma itseni ja valmis ottamaan elämässäni uusia askeleita eteenpäin.

Olen oppinut vuoden aikana paljon. Tärkeimpiä oppimiani asioita on se, että vapaa-ajalla voi ja saa valita, mitä tekee. Voi ja saa valita myös ihmiset, joiden kanssa tekee. Elämä on liian lyhyt kulutettavaksi niiden asioiden parissa, joissa ei viihdy. Elämäni vaikein oppi on se, että kaikkia ei voi miellyttää ja se on ihan ok. Tiedän, että merkitykselliset ihmiset pysyvät elämässäni aina. He halaavat minua ja nauravat yhteen ääneen, vaikka emme olisi nähneet kuukausiin.

Mitä sitten haluan tehdä kaikella tällä vapaa-ajallani?

Haluan treenata improvisaatioteatteria. Haluan käydä laulutunneilla. Haluan palata kitaratunneille. Haluan käydä teatterissa. Haluan lukea kirjoja. Haluan katsoa elokuvia. Haluan syödä terveellisemmin. Haluan saada liikunnan ilon takaisin. Haluan polttaa kynttilöitä. Haluan haaveilla. Haluan käydä keikoilla. Haluan kokeilla uusia asioita. Haluan matkustaa ja ennen kaikkea haluan nähdä sekä kuunnella ihmisiä!

Tervetuloa syksy 2014! Laitoin jo pipon päähäni, ettei korvia palele!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolme päivää lomaan: Kuka minä olen?

Parasta Turussa, osa 1: Låna

Feta-pinaatti-lohi-kiusaus